Maahanmuuttajien kotouttaminen vaatii vuorovaikutusta

Intercultural Awareness Through Experimental And Reflective Learning In the Context Of Immigration Integration -projekti etsii uusia tapoja ja käytäntöjä positiivisen vuorovaikutuksen lisäämiseen maahanmuuttajien ja kantaväestön välillä. Työpajoissa on pohdittu omia juuria ja kulttuuria sekä purettu erilaisuuteen liittyviä ennakkoluuloja taiteen avulla.

Hakunilan alueella elää Suomen tihein maahanmuuttajakeskittymä. Alueen asukkaista 30 % on maahanmuuttajia ja Lehtikuusen koulun oppilaista liki 40 % vieraskielisiä. Tästä syystä on jo pitkään tehnyt monipuolista työtä maahanmuuttajien ja kantasuomalaisten yhteiselon tukemiseksi. Yhdistyksen tiloissa on järjestetty suomen kielen kursseja, ompelu- ja kokkikerhoja, yhteisiä aamiaisia ja monikulttuurisia taidenäyttelyitä.

Taide on keskiössä myös maahanmuuttajien kotiuttamiseen tähtäävässä Nordplus-hankkeessa, johon osallistuu Hakunilan kansainvälisen yhdistyksen lisäksi toimijoita Liettuasta, Latviasta ja Norjasta. Ajatuksena vuonna 2015 startanneessa hankkeessa on koota parhaat käytännöt työkalukirjaksi, joka toimisi myös muiden maiden ja yhteisöiden hyödyksi.

– Integroituminen on aina kaksisuuntainen prosessi, joka vaatii yhteistyöhalukkuutta niin maahanmuuttajilta kuin kantasuomalaisiltakin. Koska ennakkoluuloja riittää molemmin puolin, on tärkeää saada ihmiset tutustumaan toisiinsa, Hakunilan kansainvälisen yhdistyksen toiminnanjohtaja Burhan Hamdon kertoo.

Taide antaa yhteisen kielen

Hankesuunnitelman mukaisesti 1,5 vuoden aikana järjestettyihin kymmeneen työpajaan haettiin minimissään viittä kantasuomalaista ja viittä maahanmuuttajataustaista osallistujaa.

Koska yhdistyksen tilat ovat päivittäin ahkerassa käytössä, ei osallistujien mukaan saaminen ollut hankalaa. Muutamassa työpajassa osallistujamäärä kasvoi jopa kolminkertaiseksi.

Suomalaisten lisäksi Hakunilassa järjestettyjen työpajojen osallistujat olivat kotoisin Afrikasta, arabimaista, Kosovosta, Venäjältä ja Bulgariasta. Taidelähtöinen metodi houkutti paikalle pääosin naisia.

–Taide on helppo tapa kommunikoida vaikkei yhteistä kieltä aina löytyisikään. Ryhmätöissä vuorovaikutus syntyi reaktiivisesta yhdessä tekemisestä. Askartelimme esimerkiksi Suomi-mielikuvista koostuvan kollaasin, jota jokaisen piti täydentää muiden valintojen pohjalta, työpajat järjestänyt Olga Svanberg kertoo.

Työpajoissa käsiteltiin itsetuntemusta lisääviä aiheita, kuten omia juuria, totuuden kertomista, eri kulttuurien rakkauskäsityksiä ja tulevaisuuden haaveita. Aiheiden pohjalta syntyi monenlaisia teoksia: unelmakarttoja, maalauksia sekä mausteista, hedelmistä ja muusta syötävästä tehty mandala, joka auttoi pohtimaan kulttuurieroja makutuntemusten kautta.

– Erityisen mielenkiintoinen oli työpaja, jossa käsittelemme taikauskoa. Toisin kuin meillä Suomessa, monissa maissa taikauskoa ei juurikaan ymmärretä irrallisena muusta kulttuurista, Svanberg sanoo.

Pelot ja toiveet ristiriidassa

Palaute työpajoista on ollut positiivista ja innostunutta, mikä kertoo toiminnan tarpeesta myös jatkossa. Hamdonin ja Svanbergin mukaan maahanmuuttajat suhtautuvat suomalaisiin avoimemmin kun taas suomalaiset säilyttävät mieluummin oman tilansa ja etäisyytensä.

– Kun käsittelimme pelkoja, eräs suomalaisnainen kirjoitti pelkäävänsä eniten sitä, että joku tuntematon istuu liikennevälineessä hänen viereensä. Nuorelta somalipojalta puolestaan kuulin, että hän kokee olonsa yksinäiseksi, koska bussissa ihmiset mieluummin jäävät seisomaan kuin istuvat hänen viereensä, Svanberg sanoo.

Yhdistyksen järjestämä toiminta on kuitenkin tuonut alueen asukkaita lähemmäs toisiaan. Keväällä Hakunilan toiminta jatkuu seminaarilla, jonka vetäjäksi kutsutaan eri maalaisia taiteilijoita. Parhaita käytäntöjä käsittelevä työkalukirja valmistuu kuluvan vuoden aikana.

Teksti: Anna Väre. Kuvat: Hakunilan kansainvälinen yhdistys